Käsipallo


Käsipallo on seitsenhenkisillä joukkueilla pelattava pallopeli, jossa joukkueiden tavoitteena on heittää pallo vastustajan maaliin. Palloa voi siirtää syöttelemällä tai pomputtamalla. Käsipalloa on pelattu Suomessa yli 70 vuoden ajan. Suomessa harrastajia on vuoden 2014 tilastojen mukaan yli 4 200 ja harrastajaseuroja maasta löytyi tuolloin 40. Maailmanlaajuisesti käsipallo on kuitenkin huomattavasti suositumpi peli, se on kolmanneksi pelatuin sisäpalloilulaji maailmassa heti koripallon ja lentopallon jälkeen. Maailmassa on yli 20 miljoonaa käsipallon harrastajaa, joista valtaosa on Euroopassa. Kansainvälisellä käsipalloliitolla on noin 200 jäsenmaata.

Käsipallon alkuvaiheet

Kahdella kädellä pelattavia pallopelejä, joissa oli tarkoituksena heittää pallo vastustajan maalilinjan yli, harrastettiin jo antiikin Kreikassa ja Roomassa, ja niitä jalostui lisää myös keskiajalla. Nykymuodossa tuntemamme käsipallo kehittyi 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Euroopassa, kuten esimerkiksi Tanskassa, jossa käsipalloa pelattiin hieman nykyisiä sääntöjä muistuttavilla säännöillä Otrupin lukiossa. Pelaajien määrä ja sijoittautuminen kentällä muistutti kuitenkin enemmän jalkapalloa kuin nykyaikaisilla säännöillä pelattavaa käsipalloa.

Käsipallo, eli tanskalaiselta nimeltään tuolloin haandbold, alkoi levitä ympäri Tanskaa. Samaan aikaan myös Saksassa pelattiin vastaavia lajeja, ja nykymuotoisen käsipallon keksijänä pidetäänkin saksalaista Karl Schelenziä, vaikka erilaisia käsipallon versioita oli kehitelty myös ainakin Yhdysvalloissa, Tšekissä, Ukrainassa ja Ruotsissa. Ruotsissa kehitettiin ulkona pelattavalle käsipallolle ensimmäiset säännöt vuonna 1912. Berliiniläinen Max Heiser kehitti ensimmäisen maailmansodan aikana omat sääntönsä ulkona pelattavalle käsipallolle, joka oli tarkoitettu alun perin Siemensin tehtaan naistyöläisille. Kyseisten sääntöjen mukaan kenttä oli nykyistä pienempi, kontaktia ei sallittu, eikä pallo kädessä saanut liikkua tai pitää palloa hallussaan viittä sekuntia kauempaa. Käsipallon perustamishetkenä voidaan pitää vaihetta, jolloin Max Heiser esitteli sääntönsä vuonna 1917 Karl Schelenzille ja Erich Königille. Schelenz kehitti sääntöjä lisäämällä niihin paitsiosäännön ja säännön pallon pomputtamisesta, mikäli pelaaja etenee enemmän kuin kolme askelta. Lisäksi hän kasvatti kentän koon jalkapallokentän mittaiseksi.

Schelenzin muokkaamat säännöt saivat kannatusta ja peli alkoi levitä 1920-luvulla ympäri Eurooppaa, joka käynnisti myös kansainvälisten otteluiden pelaamisen. Ensimmäinen käsipallon maaottelu pelattiin vuonna 1925 Saksan ja Itävallan välillä. Samana vuonna Itävaltaan perustettiin myös ensimmäinen kansallinen käsipalloliitto. Pohjoismaissa suosittiin tuolloin enemmän sisätiloissa pelattavaa käsipalloa. Käsipallo luvattiin ottaa vuonna 1930 olympialajiksi Kansainvälisen olympiakomitean toimesta, ja ensimmäistä kertaa se oli mukana Berliinin olympialaisissa, joissa Saksa voitti kultaa, Itävalta hopeaa ja Sveitsi pronssia. Käsipallon ensimmäisen MM-kisat käytiin tästä kahden vuoden kuluttua, jolloin kisattiin sekä ulkona että sisällä. Ulkokisojen voittaja oli kisojen järjestäjä Saksa takanaan hopeaa saanut Sveitsi ja pronssille jäänyt Unkari, sisälajissa voittaja oli Saksa, sitten Itävalta hopealla ja Ruotsi pronssilla.

Pelaaminen

Käsipallossa pelataan kaksi 30 minuutin puoliaikaa, joiden välissä on 10 minuutin tauko. Varsinaisen peliajan päättyessä tasan pelataan 10 jatkoaika. Mikäli tämä ei tuo ratkaisua, voittaja ratkaistaan 7 metrin heittokilpailussa. Käsipallossa kentän pituus on 40 metriä ja leveys 20 metriä. Kenttä rajataan keskiviivalla kahteen yhtä suureen puoliskoon. Maalin leveys on 3 metriä ja korkeus 2 metriä, ja sen ympärille rajataan viivoin maalialue, jonka taakse merkitään vapaaheittoviiva.

Käsipalloa pelataan seitsenhenkisellä joukkueella, joka rakentuu yleensä maalivahdista, kahdesta laitapelaajasta, vasemmasta ja oikeasta takarakentajasta, pelinrakentajasta ja viivapelaajasta. Pelaajien tavoitteena on heittää pallo vastustajan maaliin. Palloa saa pitää kädessä korkeintaan kolme sekuntia, ja sitä saa kantaa enintään kolmen askeleen verran, jonka jälkeen palloa on pomputettava lattiaa pitkin. Palloa voi siirrellä kantamalla ja pomputtelemalla sekä syöttelemällä pelaajien välillä. Vastustajaan saa ottaa kontaktia, mutta vain ylävartalolla. Hallussa olevaa palloa ei saa riistää tai lyödä pois vastustajalta.