Bullsin valmennusongelmat keskipisteessä


Chicago Bulls teki vasta hiljattain muutoksia valmennusjohdossaan, mutta uusia muutoksia on jo näköpiirissä. Bullsilla ei ole juuri muita vaihtoehtoja kuin harkita uudelleen ohjeita, jotka he antoivat Jim Boylenille, kun he nimittivät hänen joulukuun 2018 alussa Fred Hoibergin seuraajaksi. Ellei näin tapahdu, he joutuvat korvaamaan myös korvausmiehen.  Vahvassa kontrastissa Hoibergin aina anteeksiantavaan linjaan Bullin johto halusi Boylenin olevan äärimmäisen vaativa lähestymistavassaan. Mutta mitä Bulls sai vastineeksi, oli nuoren joukkueen kapina viikonloppuna vain kolmen pelin jälkeen uudessa johdossa. Kesken kauden tapahtuvien valmennusliikkeiden olisi tarkoitus antaa latistuneille joukkueilla uutta tuoretta virtaa. Tätä kuvataan usein termillä New Coach Bounce. Chicagossa nähtiin kuitenkin vastakohtana tälle täysin erilainen vaikutus. Suurin osa Bullsin pelaajista kieltäytyä harjoittelusta sunnuntain nöyryyttävän Bostonia vastaan kärsityn 133—77 kotitappion jälkeen. Nämä pelaajat olivat vakuuttuneita, että he olivat ansainneet vapaapäivän – huolimatta Celticsiä vastaan pelatusta nolon surkeasta esityksestä, joka edusti liigan historian yksipuolisinta kotitappiota – koska he olivat pelanneet myös perjantai-iltana, jolloin he päihittivät Oklahoma Cityn.

Joukkueen sisällä kuohuu

Niin varhaisen vaiheen ja kovaääninen protesti johti kiistaan, jonka johdosta joukkue kokoontui kaksi kertaa sunnuntai-iltana, mikä asetti melko varmasti jonkinlaisen epävirallisen liigaennätyksen. Siltikään se ei ollut täydellinen shokki nykyisessä ilmapiirissä, koska yksikään joukkue ei harjoittele kahden peräkkäisen ottelun jälkeen vuonna 2018. Tästä ei puhuta yhtä paljon kuin muista 2000-luvun NBA:n kehittymisen osa-aloista, kuten kasvavasta kolmen pisteen heittojen painotuksesta, paikattomasta koripallosta ja tähtipelaajien yrityksestä lyöttäytyä yhteen muiden tähtipelaajien kanssa. Mutta myös valmennus on kehittymässä kovaan tahtiin. Todellisuus on, että kukaan nykypäivän valmentajista ei toimi vanhan koulukunnan piiskauskulttuurin kautta, ei edes Gregg Popovich. Boylenilta puuttuu Popovichiin – jonka alaisuudessa hän valmensi San Antoniossa ennen siirtymistään Bullsiin – verrattuna viisi mestaruussormusta, eikä hänellä ole mitään mahdollisuuksia selvinä kautta loppuun, jos hän aikoo jatkaa jatkuvien tehtävien jakamisen roolia Chicagossa.

Kevyempi ote olisi suositeltavampi lähestymistapa modernissa pelissä. Harjoituksista tulee koko ajan epäsäännöllisempiä, kun joukkueet asettavat etusijalle pelaajien terveyden ja levon taktisen opastuksen sijasta. Huhujen mukaan useat valmentajat jakavat kokemuksia suuresta huolellisuudesta, jota heidän on käytettävä kootessaan videoklippejä pelaajien virheistä, koska ketään ei saisi erotella joukosta tai kiusata.

Luottamus pelaajien ja valmennusjohdon välillä

Pääosassa on yhteyden saaminen pelaajiin ja itseluottamuksen valaminen heihin. Tällaista valmennusta edustavat esimerkiksi Golden Staten Steve Kerr, New Orleansin Alvin Gentry ja Clippersin Doc Rivers. Chicagon on tunnistettava tämä. Kenties Boylen yrittää vain toimittaa sellaista kulttuurillista muutosta, jota johto haluaa, mutta mukaan on sisällytettävä ajoittaista virkistäytymistä. John Paxsonin ja Gar Formanin muodostama usein kritisoitu johtajakaksikko, jonka useat henkilöstömuutokset Hoibergin virkaan nimittämiseen asti ovat kummastuttaneet useita, ymmärtää tämän varmasti syvällä sisällään.

Luottamus pelaajien ja valmennusjohdon välillä

Olisi ollut luonnollista, että Bulls olisi korvannut tiukkuudestaan kuuluisan Tom Thibodeaun pelaajaystävällisemmällä Hoibergilla, mutta ei yllättänyt ketään, että he kääntyivät enemmän Thibodeaun kaltaiseen Boyleniin Hoibergin seuraajana. Mutta Boylen on saanut Thibodeaun näyttämään pehmeältä määräämällä ylimääräisiä sprinttejä harjoitussessioiden yhteydessä, haastamalla julkisen kritiikin pelaajiensa kuntovalmennuksesta ja vaihtamalla kaikki viisi aloittajaa samalla kertaa ja vieläpä kahdesti tappiossa Bostonia vastaan. Bulls on kuitenkin saanut kerättyä eräitä kiinnostavia lahjakkuuksia, joista huomattavimmat ovat Lauri Markkanen, Wendell  Carter Jr. sekä Zach LaVine vuosien pään raapimista aiheuttavien siirtojen jälkeen. Nuo kolme sekä potentiaalinen tähti Chicagon kärkivalintana vuoden 2019 kesäkuun varaustilaisuudessa ovat pääroolissa eteenpäin siirtyessä. NBA on kuitenkin pelaajien liiga ja nyt enemmän kuin koskaan.